10. joulukuuta 2017

Joulutorilla Wroclawissa















Wroclawin torilla on myös oikeasti Polar Express -juna!

Voin tunnustautua varsinaiseksi joulutori-turistiksi. Haluan hyödyntää keski-Euroopassa asumista ja joka vuosi käyn katsomassa uutta toria eri maassa. Tähän mennessä hienoin näkemäni joulutori löytyy Wroclawista, Puolasta!

Minulla on hyvin läheinen suhde Puolaan (paljon ystäviä ja lisäksi asun puolalaisen kanssa), ja Wroclawissa on helppo käydä täältä Prahasta. Lähdin siis viikonlopuksi ystäväni luo ja samalla ensimmäistä kertaa käymään joulutorilla. Ehkä miljoona ihmistä, mutta silti käymisen arvoinen! 

Wroclawin "rynek" eli vanhan kaupungin aukio on todella kaunis, joten pelkästää miljöö torilla on todella hieno. Joulutori on aika iso ja levittäytyy laajalle alueelle, ja sieltä löytyy vaikka mitä. En kamalasti välitä joulun kaupallisuudesta, mutta joulutoreilta on kiva ostaa jotain paikallista tai käsin tehtyä - ja tietysti juoda kuumaa viiniä ja syödä paikallisia herkkuja. 

Suosittelen lämpimästi visiittiä Puolan joulutoreilla! En ole käynyt koskaan Krakovan joulutorilla, mutta voisin veikata että se on ihana. Mikäli matkustat joulutoreille keski-Eurooppaan, varoitan, että suomalaisten tilan tarve on todella koetuksella. Kannattaa varautua suuriin väkijoukkoihin ja ottaa mukaan ripaus kärsivällisyyttä joulumielen lisäksi. 

Prahan joulutoreista olen kirjoittanut täällä. Prahan vanhan kaupungin tori on hyvin kaunis, mutta mikäli haluat käydä rauhallisemmalla torilla, suosittelen Namesti Mirua. Tori löytyy heti Namesti Mirun metroaseman ja ratikkapysäkin vierestä.





19. marraskuuta 2017

Matkakuume, tuo ikuinen vaiva




Olen kärsinyt kroonisesta matkakuumeesta ehkä siitä asti, kun olin 6-vuotias ja opin lukemaan. Lapsena minulla oli tapana selata karttakirjaa ja lomaoppaita ja pohtia, minne haluaisin matkustaa. 

Muutettuani ulkomaille matkakuume ei ole lainkaan helpottanut. Tämä on elinikäinen "vaiva" josta en luultavasti koskaan pääse eroon. Olen matkailijana kaikkiruokainen. Tykkään tutustua uusiin kaupunkeihin, löytää ihania kahviloita ja shoppailla, mutta rakastan merta ja rantaa. Toisaalta rakastan myös vuoristomaisemaa. Minulle ehkä täydellinen matka sisältää vähän kaikkea. En jaksaisi makoilla rannalla viikkoa putkeen, vaan tarvitsen siihen vastapainoksi kaupunkikulttuuria. Euroopassa ehkä täydellinen matkakohde minulle onkin Lissabon ja ehdottomasti Balkanin maat, joista löytyy ihan kaikkea se vuoristo mukaan lukien.

Tässä alla listaan muutaman paikan, jonne voisin lähteä vaikka heti. Minne sinä haluaisit matkustaa seuraavaksi? Edullisia lentoja etsiessä kannattaa kurkata täältä Tarjoushaukan sivulta.










Kuuba. Olen tanssinut kuubalaista salsaa 7 vuotta, joten olisi jo aika mennä Kuubaan. Tanssi on niin iso osa elämääni, että haluan mennä sinne, jossa tämä kulttuuri on kehittynyt.





Romania 💓 Transilvania ja erityisesti Cluj Napoca. Minulla on mieletön ikävä Romaniaan. Olen kuluneen vuoden aikana nähnyt monta kertaa unta Romaniasta. Jostain syystä ainoa kaupunki, jossa en ole Transilvaniassa käynyt on Cluj Napoca, joka romanialaisten mukaan on maan paras kaupunki. Sinne siis haluaisin kovasti mennä. Kaikki Romaniasta kirjoittamani tekstit löytyvät täältä: Romania.




Kuvan minulle lähetti kolumbialainen ystäväni.

Kolumbia.
Haluan matkustaa latinalaiseen Amerikkaan, ja toki haluaisin käydä siellä ihan kaikkialla. Jos nyt tällä hetkellä pitäisi valita yksi maa, jonne ottaisin lennon, se olisi Kolumbia. Viettäisin ensin aikaa Cartagenassa, sitten luonnossa.




Eteläinen Afrikka, erityisesti Mosambik ja Sambia. Afrikassa minua kiehtovat luonto, ihmiset, kulttuuri, musiikki ja rytmit. Haluaisin aloittaa matkan Mosambikin rannoilta ja jatkaa Sambiaan Viktorian putouksille. Olen nykyisessä työssäni silloin tällöin tekemisissä afrikkalaisten hotellien kanssa, ja tulee aina välillä katsottua millaisia paikkoja esimerkiksi Mosambikista löytyy. Ja omg!


Kuten huomaatte, tämä meikäläisen lista ei ole ihan halvimmasta päästä, joten täytynee tosissaan alkaa säästämään rahaa!




11. marraskuuta 2017

Puola, miten voit olla näin soma!







Apua, löysin juuri paikan Puolasta, jonne on pakko mennä! 
Tämä on Zalipien kylä, jossa noin sata vuotta sitten eläneet naiset maalasivat kotitalonsa (ja kanalansa) kukin. Lisää kuvia täällä: http://unusualplaces.org/zalipie-the-most-beautiful-village-in-poland/


9. marraskuuta 2017

Oi Berliini





Ensinnäkin, se että kirjoitan tätä tekstiä juuri 9.11. on silkka sattuma. Huomasin tämän vasta kun aloin kirjoittaa, onkohan lie alitajuntaista? Olen lukenut myös Berliiniä(kin) käsittelevää Riikka Pulkkisen teosta, Paras mahdollinen maailma (suosittelen, tämä on kirja, josta on vaikea päästää irti), tavallaan sattumaa sekin. Jostain syystä minulle tuli lokakuussa vahva tunne siitä, että on päästävä Berliiniin. Onneksi sinne pääsee helposti neljässä tunnissa täältä Prahasta (lisään vielä, että Student Agencyn bussi on paljon mukavampi tapa matkustaa kuin lentokone).

Parissakymmenessä vuodessa kaikki on muuttunut, sillä ensimmäinen sana jolla itse kuvailisin Berliiniä on vapaus. Berliinissä jokainen saa olla sitä mitä on, ja juuri se tekee kaupungista niin hyvän paikan olla. Ihmiset tekevät kaupungista sen, millainen se on nyt.

Hyviä viboja, ystäviä, paljon turkkilaista ruokaa (falafeliä ja halloumia viideltä aamuyöllä, ah), itä-Berliiniä ja Kreuzbergin pubeja, valofestarit, taidetta, täydellinen krapulabrunssi ja viimeinen lämmin lokakuun päivä Mauerparkissa....

Sunnuntaina meidän piti kirjaimellisesti juosta Prahaan lähtevään bussiin, sillä aika loppui toivottomasti kesken.















Vapaus.



















Kreuzbergissa vietettyjen öiden jälkeen palasimme majapaikkaamme Charlottenburgiin länsi-Berliinissä. Paikalliset kutsuvat Charlottenburgia hienostokaupunginosaksi, ja itäberliiniläinen kaveri kuittaili meille jatkuvasti "ei siellä voi olla mitään kivaa." No, onpas siellä! 

Kuten tämä ihana ranskalainen crêperie, joka kylläkin muistuttaa ulkonäöltään suomalaista mökkiä. Mökki oli aika sympaattinen näky keskellä katua. Paikkaa pyörittää keski-ikäinen pariskunta, joilla oli aikaa vaihtaa suukko lettujen paistamisen lomassa. Sarjassamme kahvila, jossa tulee olo, että maailmassa on kaikki hyvin.




Ja tämä Schwarzes Cafe, jonne meidän piti palata takaisin. Illalla tunnelmallinen paikka juoda viiniä tai kahvia, aamulla kahvila tarjoaa täydellistä aamiaista, jota hyvän sään sattuessa voi nauttia sisäpihalla. 








Lopuksi, vietimme sunnuntaita Maeurparkissa, jota voisi sanoa Berliinin sydämeksi. Tämä on kokoontumispaikka sunnuntaisin. Hyvä energia alkaa tarttua jo kävellessä puistoon, ja kun vihdoin olet siellä.... tätä on vaikea selittää, mutta hyvä olo vain täyttää joka solun ja mielen. Musiikkia, tanssia, kirpputori, ihmisiä, rentoutta. 

Kuten tällä sivulla sanottu: "Mauerpark is a magical place that brings people from all backgrounds, ages, races, ideologies together." Näin voisi kuvailla koko Berliiniä. 









Niin, ja se Riikka Pulkkisen kirja. "Elämästä paljon suurempi osa kuin uskallamme itsellemme myöntää on unta".










7. marraskuuta 2017

Ratikka 22



Kaupunginosa jossa asun, on todella piilossa. Niin ikään kaukana, mutta kuitenkin niin lähellä. Tämä on kuin Prahan linnan ja Petrinin kukkulan takana oleva kylä kaupungissa.

Käytän paljon ratikkaa numero 22. Voin luottaa, että sillä pääsen kotiin aina, päivin ja öin. Ratikka numero 22 on myös turistiratikka; tämä tuo japanilaiset ja espanjalaiet kansallisteatterilta joen yli Mala Stranaan ja siitä mäkeä ylös Prahan linnaan. Porukassa olen myös minä tulossa joogatunnilta. Prahan linnan jälkeen ratikka tyhjenee ja jatkan matkaa rauhassa puolityhjässä vaunussa kotiin. 

Tästä ratikasta on parhaat maisemat, joten suosittelen ainakin kerran sitä käyttämään. Prahan linnalta (Prazky hrad) kannattaa jatkaa vielä vähän eteenpäin, ainakin pysäkille Pohorelec. Kansallisteatterille (Narodni Divadlo) päin mennessä taas kannattaa jatkaa aina Vinohradyyn asti (Namesti Miru), josta löytyy ravintola- ja baarikeskittymä. 






















Prahan julkisen liikenteen aikataulut löytyvät osoitteesta: http://www.dpp.cz/en/
(Appi puhelimeen: DPP Praha MHD)



26. lokakuuta 2017

Kolmekymmentä





Täytin kolmekymmentä, ja olin aika onnellinen tehdessäni sen täällä Prahassa. Tarkemmin sanottuna Cafe Fridassa  joka on kaiken kaikkiaan hyvä paikka olla.

Tietysti kun miettii mennyttä vuosikymmentä, alkaa päätä huimata. Se on mielestäni hyvä asia. Se tarkoittaa sitä, että elämä on ollut täynnä kokemuksia ja tunteita, ja niitä vartenhan täällä ollaan.

Niin moni asia on muuttunut, ja moni asia taas ei ollenkaan. 

Kun muutin tänne Prahaan, olin jonkinlaisessa muutosvaiheessa. Sittemmin olen oppinut, että ihminen on aina ja ikuisesti keskeneräinen olento, ja tämän faktan kanssa täytyy vain elää. Mutta tulin tänne etsimään itseäni (kaikki kliseet käyttöön, kyllä), jossa aluksi epäonnistuin aivan totaalisesti. Mutta sitten, hetki hetkeltä, vuosi vuodelta se kävi aina vain helpommaksi. Ja nyt on aika mukavaa elää mun kanssa.

Olen aloittanut uusia alkuja ja lähtenyt, särkenyt sydämeni ja sydämiä, opetellut tekemään kompromisseja, antamaan mahdollisuuden jollekin mitä ei ollut tarkoitus koskaan tehdä, kuullut lukemattomia tarinoita ja oppinut paljon sanoja vierailla kielillä. 

Olen oppinut, että parisuhde ei ole elämän ainoa rakkaussuhde tai ainoa välittämisen, hellyyden tai sitoutumisen muoto. Muistan, että tämän kertoi minulle eräs viisas nainen Suomesta lähtiessäni. "Sinä opit vielä Eveliina, että on olemassa sellainen rakkaus, niin suuri, eikä kyse ole parisuhteesta."

Olen oppinut, että tärkein valinta elämässä on valita ne ihmiset, joiden kanssa asuu, tekee työtä ja matkustaa.

Olen oppinut, että joskus kannattaa jättää viimeinen viinilasillinen juomatta. Joskus taas on äärimmäisen tärkeää juoda se viides lasillinen.

Olen oppinut, että pelkääminen on helvetin tärkeää. Rohkeus ei tarkoita sitä, että ei pelota, vaan sitä että menee pelkoaan kohti. Jos ei pelota, ei saa mitään aikaan. Jos ei pelota, ei myöskään osaisi suojella itseään. Muistan, kun ennen Suomesta lähtöä istuin ystäväni olohuoneen lattialla. Oli sellainen superkylmä tammikuun päivä, pakkasta -20 astetta ja sen vuoksi taivaalla vaaleanpunaisia pilviä, niin kuin muumeista. Söimme pullaa ja kuuntelimme Sigur Rosia, ja ystäväni sanoi minulle: "Ei haittaa vaikka pelottaa."

Olen oppinut, että joskus täytyy vaan antaa surun ja vitutuksen näkyä. Tietysti on hyvä pyrkiä positiiviseen ajatteluun, mutta joskus tunteet vaan pitää elää läpi ja antaa niiden tulla. Sillai ne menee poiskin. (Koska mikään tunne ei kestä ikuisesti. Senkin olen oppinut.)

Tämä lista olisi varmasti loputtoman pitkä, mutta jätetään jotain seuraavalle vuosikymmennellekin. 

Ensi vuonna haluan tehdä seuraavia asioita:
Tanssia kizombaa Lissabonissa,
syödä croissantteja Pariisissa ja juoda punaviinihumalat Seinen rannalla,
mennä tapaamaan läheisiä ystäviä Tukholmaan,
käydä balettitunneilla,
ehkä voisin rakastua, jos uskallan.

Mikä tulee, on tullakseen.